maanantai 18. toukokuuta 2015

Uusia leluja

Pitkästä aikaa pääsen esittelemään uusia ostoksiani, joista ainakin yksi on ollut välttämätön hankinta.
Kuvat olen lainannut internetin ihmeellisestä maailmasta, sillä laiskuuksissani en jaksa kuvailla jo paketista irrottamiani hankintoja. Minulle ei makseta mainostamisesta, ikävä kyllä.

Ensimmäisenä (ja tärkeimpänä) Logitech c270 webbikamera.

Kesäopintojani varten minun täytyi hankkia webbikamera AC-keskusteluja sekä ryhmätyöskentelyä ajatellen. Ehkäpä kameralle tulee muutakin käyttöä, sillä todellinen minäni harkitsee vakavasti videobloggaamisen aloittamista. Useita vertailuja suoritettuani päädyin valitsemaan erittäin suuresta kameravalikoimasta juuri tämän yksilön, sillä esteettisen miellyttävyyden lisäksi kamera oli hinnaltaan edullinen. En myöskään pettynyt laatuun: kyseinen kamera on mielestäni erittäin helppokäyttöinen.

Toisena Creativen A50 -kaiuttimet


Ei niin välttämätön hankinta, mutta kukapa ei rakastaisi tällaisia söpöläisiä? Tietokoneessamme ei ole toistaiseksi ollut mahdollisuutta kuunnella musiikkia kuin kuulokkeilla, joten tämä on plussaa. Itse en pidä kuulokkeilla kuuntelusta, sillä pääni tulee hivenen liian herkästi kipeäksi niistä. 

Bonuksena Kunto Plussalta tilaajalahjaksi saamani Active Life Tracker.

Toisin sanoen siis aktiivisuusranneke. Toistaiseksi olen ollut tyytyväinen, saa nähdä mitä mieltä olen viikon päästä!

Mukavaa toukokuun jatkoa! Huomenna valtakunnassa juhlitaan kuninkaallisia syntymäpäiviä, joiden tunnelmia jaan myöhemmin tällä viikolla.

Rakkaudella
BellaDonna

maanantai 4. toukokuuta 2015

Keltainen toukokuu täällä taas

Jälleen kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle. Olen aloittanut postauksen kirjoittamisen yhä uudelleen ja uudelleen, mutta kevätlamaannus on vienyt minusta aina voiton. Ensimmäisen kappaleen jälkeen teksti alkaa vaikuttaa väkisin väännetyltä, ankealta ja harmaalta. Kellään muulla samaa ongelmaa?

Tämä päivä on kuitenkin erilainen. On lähes mahdotonta olla lamaantunut, kun ulkona on upea sää. Vappu on mennyt ja vappua on juhlittu huimat kaksi päivää. Pääsin kokeilemaan ensimmäistä kertaa B-52-shottia, johon rakastuin. Kehittelimme myös parhaan ystäväni kanssa huippuherkullisen juomasekoituksen, jonka ehkä jonain päivänä rohkaistun jakamaan kanssanne. 

Kouluvuosi alkaa myös olla hiljalleen ohi. Kaksi tenttiä ja yksi projektipäivä. Odotan tulevaa kesää innolla, sillä minulla on suunnitelmia (huomatkaa tämän lauseen jälkeen kliseinen silmääiskevä hymiö). ;) Odotan myös innolla näkeväni, kuinka ensimmäiset parvekekukkani kuolevat kuihtuvat räjähtävät alkavat kukoistaa. 


Iloista kevättä lukijoilleni, lupaan ainakin yrittää olla kesän aikana hivenen aktiivisempi kirjoittaja. 

Rakkaudella
BellaDonna

torstai 26. helmikuuta 2015

Taaperoarkea

Kuten suurin osa varmasti tietää, taaperon kanssa eläminen voi olla hyvinkin hauskaa. Koska vietän tällä hetkellä lähes kaiken aikani kahden kesken pienen prinssini kanssa isin ollessa suorittamassa suomalaisia velvollisuuksiaan armeijan harmaissa, pääsen usein todistamaan pienen puhumaan oppineen pojan lausahduksia (ja mikä ettei, myös lausahduksia joita en koskaan uskonut sanovani ääneen). Näitä Prinsessan perheessä kuultuja lausahduksia jaan myös teille, rakkaat lukijani. Lisäksi koska olette olleet ihania lukijoita, liitän loppuun vielä bonusmateriaalia. Pysykää kanavalla!

Lausahduksia, joita en koskaan uskonut sanovani ääneen:


  1.  Älä herrajumala laita sitä vessaharjaa suuhun! HYI!
  2. Kultarakas, äiti ei tykkää jos dippaat muoviranskalaisia äitin teehen.
  3. Haluaisikohan mummi lainata sinua yhdeksi yöksi?

Pienen prinssin lausahduksia:

  1. "Äiti ota kuva!"
  2. "Pissi tonne!" (samalla osoittaen sormella vessanpönttöä. Onneksi äiti tottelee käskyä eikä pissi lattialle)
  3. "Äiti ottaa syliin! Äiti rakas!"
  4. "Missä rakas? KUKKUU!" 
  5. "Rakas, kulta, mussu" (peilin edessä, peilille märkiä pusuja muiskautellen)
  6. "V*TTU PEITTO" (Vieläkin epäselvää on, mistä lapsi on tuon oppinut, koska meillä ei lasten läsnäollessa kiroilla. Vaihtoehtoina ovat hoitopaikka, serkut tai naapurin kovaäänisesti kiroilevat varhaisteinit)
Ja vielä lupaamani bonusmateriaali:




Rakkaudella,
BellaDonna

perjantai 9. tammikuuta 2015

Inttilesken arkea

Pidän itseäni sosiaalisena ihmisenä. Nautin seurasta, esilläolosta, vastuutehtävistä ja juttelusta. Olen niitä ihmisiä, jotka virittävät keskustelun väsyneen kaupan kassan kanssa, tervehdin silmiin katsoen ja huikkaan "heipat" lähtiessäni. Voin juoruta puhelimessa vaikka kuinka pitkään, mikäli aikaa riittää, nautin jopa tekstiviesteistä, joita saan valitettavan harvoin nykyaikana.

Tällä hetkellä koen itseni yksinäiseksi. Kello on parikymmentä minuuttia yli iltakymmenen perjantai-iltana. Monet ystävistäni ovat omissa perjantai-illan riennoissa, pieni prinssini nukkuu rauhallista unta. Kuuntelen surullista musiikkia. Mikä minua vaivaa? Päivitän Facebook-seinääni yhä uudelleen ja uudelleen ja toivon että joku, kuka vaan avaisi keskustelun kanssani. Itse en tiedä, kenen kanssa jutella. 

Olen hoitanut vastuutehtäväni tältä päivältä. Ikävöin. Valtakunnassa on hiljaista. Vuodesta 2009 lähtien olen nähnyt miestäni lähes päivittäin. Neljä päivää sitten hän astui autoon, joka vei hänet vuodeksi pois. Hetkittäin inhoan asevelvollisuutta. Hetkittäin myös tunnen syyllisyyttä itsekkyydestäni. Kadun kaikkia riitoja, jotka olisin voinut välttää. Kadun kaikkia ilkeitä sanomiani sanoja.

Ensimmäiseksi yöksi vein pienen prinssini hoitoon yöksi, jotta voisin kasata itseni. Ettei pieni poikani näkisi minun itkevän. Toisena yönä pieni prinssini huusi "isiä" koko yön ja etsi häntä jopa tyynyn alta. Lohduton itku särki sydämeni. Kolmantena yönä pelkäsin pimeää. Neljäntenä yönä väsymykseni pakotti minut nukahtamaan viideksi tunniksi. Aamulla oli hieman helpompi vastata pienen prinssini hymyyn. Ilman parasta ystävääni olisin hajonnut jo näiden ensimmäisten päivien aikana. Kuinka selviän kahdestatoista kuukaudesta?

Elän päivä kerrallaan. Olen kuullut ensimmäisten viikkojen olevan pahimpia. Pian ensimmäinen viikko on ohi. Ehkä totun yksinäisyyteen. 

Rakkaudella,
BellaDonna

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Joulun odotusta valtakunnassa

Jälleen on pari viikkoa vierähtänyt viimeisestä postauksesta ja joulun odotus on päässyt vauhtiin, vaikken erityisemmin joulusta välitäkään. Edellisvuotisessa Joulunavauksessani olen hivenen avannut tuntemuksiani jouluun liittyen. Kaupallisuus nostaa jällen kerran ja ensimmäisen jouluun liittyvän mainoksen kuulinkin The Voicen radiokanavalta ennen aamukymmentä matkatessani lokakuun puolivälissä kohti koulua ystävättäreni kyydillä. Marraskuun loppupuolella kuulin viidentoista minuutin kauppareissun aikana Kulkuset viitisen kertaa. Ensimmäiset joulukuvastot tulivat marraskuun puolivälissä. Onneksi pieni prinssini on perinyt äitinsä jouluinnostuksen ja hups heijaa, ennen kuin kuvasto oli päätynyt Prinsessan suloisiin kalpeisiin käsiin, lattia oli täynnä punavalkoista silppua.

Jouluvastaisuudestani huolimatta lähdin kuitenkin itsenäisyyspäivän kunniaksi viettämään pikkujouluja parhaiden ystävieni kanssa. Mukaan pääsi myös avopuoliso, sillä pikkuinen prinssi pääsi mummolaan nautiskelemaan anopin keittämistä herkkuruoista sekä kissojen kiusaamisesta. Matkaan lähdimme perjantaina iltapäivällä kahdella autolla. Monen tunnin ja yhden pienen (tunnin mittaisen) välipysähdyksen jälkeen olimme viimein perillä ystävättäreni mökillä, jossa asiallisen sivistyneesti, Prinsessan arvolle sopivasti nautiskelimme ensimmäisiä alkoholipitoisia juomiamme.

Viimein eräs ystävättäristäni ehdotti klassista juomapeliä. En lähde avaamaan illan tapahtumia sen kummemmin, mutta erittäin hauskaa meillä kaikilla kuitenkin oli. Avopuolisoni otettiin joukkoon todella avoimesti, eikä kukaan satuttanut itseään lievästä hiprakasta huolimatta. Nukkumaan pääsimme viimein viideltä. 

Kotimatkalle lähdimme noin kahdentoista aikoihin ja yhden erittäin lyhyen välipysähdyksen jälkeen olimme jälleen kotikaupungissa. Harmi, että vasta viimeisten kilometrien aikana tajusin, etten pääsisi kotiin sisälle, sillä avaimet olin fiksuna naisena jättänyt kotiin, etteivät ne hukkuisi reissun aikana. Avopuolisollani oli omat avaimensa, mutta ikävä kyllä hän matkusti juuri siinä toisessa autossa, joka saapuisi kotikaupunkiin vasta puolitoista tuntia myöhemmin.

Onneksi keksin väsymyksestäni huolimatta loistavan ajatuksen lähteä istuskelemaan parhaan ystävänsä luokse, josta hänen avopuolisoaan kyydittävä kuski nappaisi minut mukaansa kohti kotia. Pienen nuokkumisen ja väsyneen keskustelun jälkeen oli aika lähteä kotiin, jossa odotti lämmin suihku ja vesivessa. Ylellisyydet, joita pidetään itsestäänselvyytenä. Sisäinen kaupunkilaiseni itki verta tajutessani, ettei ystävättären mökiltä löytynytkään vesivessaa. Reissusta ei kuitenkaan jäänyt kovin suuria traumoja ja nyt jo voin nauraa omalle hysterialleni kaikista villeistä metsän eläimistä, jotka odottivat kiltisti omaa vuoroaan huussin oven takana tehdessäni tarpeitani Prinsessalle sopivaan tapaan.

Tänään vuorossa on kulttuuria teatterin merkeissä parhaan ystäväni kanssa. Viimeisestä teatterivierailusta on kulunut aivan liian pitkä aika. Onneksi ensi vuonna pääsen aloittamaan rakkaan harrastukseni uudelleen ja ehkä vielä jossain vaiheessa pääsen lavalle parrasvaloihin kaikkien ihailtavaksi.

Vielä tämän postauksen loppuun toteutan haasteen, jonka ihana Minttu minulle heitti. Mukaan haastan tällä kertaa vain kaksi uutta bloggaajaa, vaikka alkuperäisessä kehotetaan haastamaan seitsemän uutta bloggaajaa. Sori Minttu! Haastan mukaan Kallen ja Lauran. Tarkoituksena on vastata seuraaviin seitsemään kysymykseen:

1. Uskotko joulupukkiin tai tonttuihin?

Hieman hassu kysymys, sillä tottakai joulupukki on olemassa. Lapin suunnalla on aivan oikea joulupukin kylä, johon on joulupukki sekä tonttuja. Varsinaiseen tarujen joulupukkiin en ole uskonut vuosiin, mutta mielestäni olisi todella mukava saada lapsenomainen usko jouluun takaisin.

2. Jos vastasit ensimmäiseen kysymykseen kyllä, niin kirjoitatko joulupukille?

Olen joskus harkinnut kirjoittavani joulupukille ja lapsena kirjoitin joka joulu "joulupukille" lahjatoivelistan, jossa kerroin mitä kaikkea haluan. Yleensä sieltä yksi tai kaksi lahjaa löysivät tiensä lahjasäkkiin. Eivät muutkaan lahjat koskaan olleet huonoja.

3. Onko kinkku juhlapöydän kunkku vai selviätkö ilmankin?

Selviän aika hyvin ilmankin, sillä en erityisemmin pidä joulukinkun mausta. Anopin tekemien karjalanpiirakoiden päälle se kuitenkin sopii hyvin. Tietysti sinapin kanssa. Emme osta kotiimme kinkkua, vaan mieheni saa nautiskella siitä erilaisilla joulupäivällisillä, joilla joudun käymään.

4. Noloin saamasi joululahja tai lahjojen jakoon liittyvä muisto?

En ole koskaan saanut noloja joululahjoja tai kokenut yhtään noloa muistoa lahjojen jakoon liittyen. 

5. Onko jokin joululahja jäänyt käyttämättä ja kaapin perälle notkumaan?

Itse asiassa tähän mennessä en muista yhtään lahjaa, joka olisi jäänyt kaapin perälle piiloon. Saamani lahjat ovat aina olleet tarpeellisia tai haluamiani. Olen ollut ilmeisesti keskivertoa hemmotellumpi lapsi köyhistä oloista huolimatta. Sain aina sen, mitä eniten toivoin.

6. Milloin ja millä tavalla koristelette joulukuusen?

Sen jälkeen, kun muutin pois vanhempieni luota, en ole omistanut joulukuusta. Tänä vuonna kuitenkin tahtoisin joulukuusen, jonka voisin koristella yhdessä pienen prinssini kanssa perinteisillä joulukoristeilla. Palloja ja nauhaa (minkä niminen se olikaan?) ja kynttilöitä ja tietysti tähti latvaan. 

7. Ostatko kotiin joulukukkia? Hyasintti, joulutähti vai joku muu? Mikä on joulukukkasi?

En oikeastaan ikinä osta kotiini kukkia, sillä onnistuisin todennäköisesti tappamaan kaktuksenkin janoon. Jos kuitenkin valitsisin jonkun kukan, ostaisin hyasintin, sillä ne tuoksuvat mielestäni hyvältä. 


Lempijoululauluni tunnelmissa toivotan kaikille lukijoilleni mukavaa joulunodotusta. 

Rakkaudella
BellaDonna

lauantai 8. marraskuuta 2014

"Mä elän vieläkin"

Viimeisestä blogipostauksesta on vierähtänyt masentavan pitkä aika. Pitkäänhän uudenvuoden lupaukset pitivätkin, melkein joulukuuhun asti. Olen kuitenkin jollain tasolla ylpeä itsestäni, sillä yleensä lupaukseni stoppaavat jo sinne tammikuun ensimmäisille viikoille tai viimeistään helmikuun puoleen väliin. Syytän osittain koulua, sillä kaikkien projektien keskellä on todella hankalaa löytää motivaatiota ja aikaa kirjoittaa blogia. Kuitenkin päätin kasata itseni ja päivittää hieman kuulumisiani rakkaiden lukijoideni (onhan teitä vielä kuulolla?) iloksi.

Ensimmäisen kerran moneen vuoteen pukeuduin halloweenia ajatellen koulumme halloween-teemapäivää 31.10. Ja pukeutuminen kannatti aikaisesta aamuherätyksestä huolimatta, sillä voitin palkinnon yhtenä parhaista pukeutujista! Kannattaisi joskus toistekin herätä viideltä aamulla laittautumaan. Maskeerauksestani vastasi aina niin ihana pikkusiskoni, joka tuli edellisenä iltana yöksi ja vielä keskiyöllä olin hereillä liian tiukkojen pienten lettien kiristäessä päänahkaani.

Olen myös ehtinyt reissaamaan. Kävimme tällä viikolla Joensuussa sekä Juuassa tutustumassa Tulikiveen. Aivan uskomaton paikka, kannattaa käydä vilkaisemassa, jos sielläpäin liikkuu. Mukaan tarttui myös Suklaatilan suklaita sekä käsintehtyjä Grenna Polkagriskokerin salmiakkityynyjä. Jälkimmäisiä en ole vielä ehtinyt maistella, mutta Suklaatilan suklaat ovat parasta suklaata, mitä olen koskaan päässyt maistelemaan.

Tavoistani poiketen olen ostanut kokonaiset neljä joulukalenteria tänä vuonna. Vielä kaipaisin tosin kokoelmieni jatkoksi partiolaisten joulukalenteria, joka on tähän mennessä ollut jokajouluinen perinne. Pitänee metsästää partiolaisia sosiaalisen median kautta, jos vielä saisin pidettyä perinnettä yllä.

Ensimmäinen kalenteri, jonka olen ostanut vain pientä prinssiä ajatellen on Mauri Kunnas -kirjakerhosta tuttu laatikko-joulukalenteri, johon rakastuin heti ensisilmäyksellä nähdessäni sen kirjakerhon jäsenlehden sivuilla. Lapsuudessani meillä oli joulukuusen muotoinen joulukalenteri, josta löytyi aina karkkia ja tarroja joka päivän kohdalla. Saimme pikkusiskoni kanssa avata vuorotellen joka päivä pussin. Ja tietysti jouluaatosta tapeltiin! ;) Toivon, että pieni prinssini löytää tuosta kalenterista samanlaista iloa, kun itse aikoinaan löysin omastani. Kotoa pois muuttaessani jäin eniten ikävöimään juuri tuota joulukuusen muotoista kalenteria.

Muut kalenterit ovat aivan tavallisia suklaattomia adventtikalentereita, Mauri Kunnas -kirjakerhosta tietenkin. Tähän väliin on pakko lisätä, että minulle ei ikävä kyllä makseta mainostamisesta. Millaisia joulukalentereita teillä on vai onko mitään?

Rakkaudella BellaDonna

lauantai 11. lokakuuta 2014

Voitto kotiin!

Pari päivää sitten osallistuin toiveikkaana Mintun arvontaan, jossa oli palkintona ihana, söpö norsukukkaro Arkkikaupasta. Ja ensimmäinen arvontavoittoni moneen vuoteen. Kyllä nyt hymyilyttää. Ihana piristys rankkaan kouluviikkoon!


Kukkaron lisäksi paketista löytyi Fazerin parhaista tuttuja Lakta-konvehteja (ovat muuten lemppareita) ja Haribon nallekarkkeja. Eikä sovi unohtaa ihanan söpöä kissakorttia. Ilmeisesti Minttu on toiminut loistavana vakoilijana ja tiesi, että kissat ovat erittäin lähellä Prinsessan sydäntä. Kiitos Mintulle upeasta palkinnosta!

Kuten ensimmäisessä kappaleessa hieman vihjaisin, edellinen kouluviikko on ollut hieman tavallista rankempi. Syy voi löytyä tiistaina pidetyistä opiskelijabileistä tai vaihtoehtoisesti ensi viikon "syyslomasta" eli intensiiviviikosta, jonka jälkeen alkaa tenttiviikko lukuisine deadlineineen. Onneksi lähes kaikki tehtävät ovat laajuudestaan huolimatta mielenkiintoisia, erityisesti maailmanympärimatkan suunnittelu. Ainoa tehtävä, joka tulee tuottamaan minulle ongelmia on englanninkielinen CV sekä työnhakuilmoitus. Kaipa niistäkin selviää läpi hyväksytysti.

Tänään tosin en aio tehdä mitään kouluun liittyvää, vaan rentoudun sohvalla pikkuprinssin kanssa. Saatan ehkä lähteä myöhemmin ulos jos ei sada, mutta sekään ei ole välttämättömyys. Huomenna valtakunnassa alkaa suursiivous, johon en ole ehtinyt paneutua kunnolla koulukiireiden vuoksi. Ja miehethän tunnetusti vain sotkevat! ;)

Rakkaudella
BellaDonna